Monen mielestä hirvikärpänen on loppukesän ja syksyn ikävin seuralainen. Sieniretken jälkeen hiuksiin kaivautunut hirvikärpänen voi löytyä vielä pitkän ajan jälkeen, jopa vasta seuraavana päivänä. Hirvikärpäset ovat aktiivisia lämpiminä syyspäivinä ja katoavat vasta kunnollisten pakkasten tultua. Hirvikärpäsiä esiintyy Etelä-Suomesta aina napapiirille saakka, ja ne kiusaavat sekä ihmisiä että kotieläimiä. Onneksi lisääntyminen tapahtuu vain hirvieläimissä.

Hirvikärpästen määrässä esiintyy paikallista ja vuosikohtaista vaihtelua. Määrän tiedetään olevan kytköksissä alueella edellisenä talvena olleeseen hirvimäärään. Jos hirviä on ollut paljon, seuraavana syksynä on runsaasti hirvikärpäsiä. Hirvikärpästen lentokyky on heikko ja ne levittäytyvät uusille alueille talven aikana lisääntymällä hirvien turkissa.

Hirvikärpänen voi erehtyä isännästä ja tarttua ihmisen hiuksiin tai eläimen turkkiin. Se voi myös purra, mutta se ei ime verta ihmisestä tai muni ihmisen karvoitukseen. Herkille ihmisille purema aiheuttaa allergisen reaktion ja usein pitkään kutisevan paukaman. Puremakohdan voi puhdistaa antiseptisella ihonpuhdistusliuoksella, ja kutinaa voi lievittää hydrokortisonivoiteella tai antihistamiinivalmisteella. Jos puremakohta tulehtuu, sitä on syytä käydä näyttämässä lääkärille.

Parhaiten hirvikärpäsiltä voi suojautua pukeutumalla vaaleisiin vaatteisiin ja peittämällä hiukset huolellisesti huivilla tai pipolla metsäretken ajaksi. Lemmikki- ja metsästyskoiria voi suojata iholle laitettavan punkkikarkotteen avulla.

Lähde: www.luke.fi